Edustajakokous 1966 Joensuu.jpg

Järjestön historia

Maalaisliiton naisjärjestön synty

Opettaja Naimi Tuohino Kempeleestä esitti vuonna 1907 Tampereella Suomen Maalaisväestön Liiton edustajakokouksessa, että Maalaisliiton naisjärjestö perustettaisiin. Järjestön perustaminen ei kuitenkaan saanut silloin kannatusta.

Tämän jälkeen kului kolmekymmentä vuotta ennen kuin naisten oman toiminnan organisoimista Maalaisliiton sisällä alettiin järjestelmällisesti vaatia. Karjatalousneuvoja Alma Mäkelä Keski-Pohjanmaalta aloitti vuonna 1937 keskustelun Maalaisliiton oman naisjärjestön perustamisesta. Asia sai puolivirallisen alkunsa 2.4.1941 Helsingin paikallisosaston järjestämässä illanvietossa. Naisjärjestön perustamiskokous pidettiin 26.4.1941 Maalaisliiton 35. puoluekokouksen yhteydessä Helsingissä. Puoluekokous hyväksyi naisjärjestön perustamisen 27.4.1941. Maalaisliiton Naisten ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Tilda Löthman-Koponen.

1940–50-luvut

Keskustanaiset ovat pyrkineet vaikuttamaan moniin yhteiskunnallisiin, erityisesti naisia koskeviin kysymyksiin. Tavoitteita on edistetty tekemällä kannanottoja, mielipidekirjoituksia ja lausuntoja sekä naisten lähetystöillä. Esimerkkeinä keskustalaisen naisliikkeen ajamista tavoitteista voidaan mainita 1950-luvulta kodinhoitajanlaki (tuli voimaan 1951) ja vesijohtoveden saaminen maaseudun koteihin. Keskustanaiset järjestivät 1950-luvulla myös niin kutsuttuja äitileirejä. Leirien tavoitteena oli antaa äideille mahdollisuus levätä, nauttia valmiin ruokapöydän antimista ja osallistua retkille. Leirit olivat ilmaisia ja niiden kulut katettiin laajojen keräysten avulla.

1960–70-luvut

Teollistumisen ja kaupungistumisen edetessä yhteiskuntarakenteen muutos vaikutti uudella tavalla myös naisten asemaan, minkä myötä tapahtui naisasian uusi herääminen. Naisten koulutustaso nousi ja työssäkäynti lisääntyi. Tämä nosti esiin ongelmat perheen ja työn yhdistämisestä. Tässä keskustelussa Maalaisliiton naiset puolustivat ansiotyössä käyvien äitien lisäksi myös kotiäitien, maaseudun äitien ja yrittäjänaisten asemaa ja ajoivat heille mm. parempaa sosiaaliturvaa. Yksi tärkeimmistä tavoitteista 70-luvulla oli ns. äidinpalkka (lasten kotihoidon tuki), jonka turvin äidit voisivat halutessaan hoitaa lasta kotona kunnes tämä täyttää kolme vuotta. Muita tavoitteita olivat mm. naisten koulutustason kohottaminen, kulttuurin kehittäminen ja naisten määrän lisääminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

1960-70-luvuilla porvaripuolueet alkoivat kiinnostua naiskysymyksestä ja ottivat sitä koskevia tavoitteita mukaan politiikka- ja periaateohjelmiinsa. Maalaisliitto otti mm. vuonna 1962 puolueohjelmaansa kirjauksen, jossa tavoiteltiin naispappeuden toteuttamista. Vuonna 1965 Maalaisliiton naiset vaihtoivat nimensä Keskustapuolueen Naisiksi puolueen nimenmuutoksen mukaisesti.

1980–90-luvut

Vuoden 1985 edustajakokouksessa hyväksyttiin ensimmäisen kerran Keskustapuolueen Naisten oma erillinen, laaja-alainen pitkän tähtäimen tavoiteohjelma ”Ihmisen ja elämän puolesta, Keskustapuolueen naiset kohti 90-lukua”. Ohjelmassa asetettiin asiat tärkeysjärjestykseen politiikan hoidossa naisnäkökulmasta katsottuna. Ohjelmaa käsiteltiin ympäri Suomea yli 485 opintokerhossa. Ohjelman kantavina teemoina olivat alkiolaisessa hengessä vastuu ihmisestä, luonnosta ja rauhasta sekä ajatus kasvusta ihmisyyteen.

2000-luku

2000-luvun alkuvuosina Keskustanaiset ovat kohdistaneet huomionsa erityisesti työelämän tasa-arvoon ja naisyrittäjyyden tukemiseen, perheiden hyvinvointiin ja naisten määrän lisäämiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Erityisen iloisia oltiin Keskustanaisten nykyisen puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen noustessa Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi pääministeriksi. Hetken aikaa Suomessa oli naispuolinen presidentti, pääministeri ja eduskunnan puhemies. Tämä osoitti, että naisella on Suomessa mahdollisuus päästä kaikkein korkeimpiinkin virkoihin. Kuitenkin naisten tie huipulle on vielä liian kivinen. Työ tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta jatkuu. Keskustanaisia ja heidän taistelutahtoaan tarvitaan edelleen.

Lähteenä käytetty Ritva Palmusen kirjoittamaa Keskustanaisten historiikkia ”Aitan polulta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi”, jossa kuvataan Keskustalaisen naisliikkeen historiaa ja toimintaa vuosina 1906–1985. Halutessasi voit tilata kirjan verkkokaupasta.


Ensimmäiset keskustalaiset naiset eri tehtävissä

Hilma Räsänen (1877–1955) Viipurista oli ensimmäinen Maalaisliiton naiskansanedustaja. Hilma Räsänen valittiin eduskuntaan ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa eduskuntavaaleissa vuonna 1907.

Anna Ängeslevä (1871–1939) Ylivieskasta oli Maalaisliiton toinen naiskansanedustaja. Hänet valittiin vuoden 1908 vaaleissa ja hän oli eduskuntaryhmänsä ainut nainen kuten Hilma Räsänen aiemmin.

Vieno Simonen oli ensimmäinen Maalaisliittolainen naisministeri. Hän toimi sosiaaliministerinä vuosina 1953, 1954, 1959–1961 sekä maatalousministerinä 1956–1957.

Kerttu Saalasti oli ensimmäinen Maalaisliiton naispuolinen varapuheenjohtaja vuosina 1964–1970.

Erja Tikka oli ensimmäinen naispuolinen puoluesihteeri 1990–1994.

Anneli Jäätteenmäki oli ensimmäinen Suomen Keskustan naispuolinen puheenjohtaja 2002–2003 ja ensimmäinen keskustalainen naispääministeri vuonna 2003.

Osallistu

kehrä nettisivuille.png

KOL_logo.jpg

KENU_logo.jpg

Kerttu.jpg

Nytkis.jpg

Keskustanaiset verkossa