Tervetuloa Keskustanaisten kotisivuille

Tänään julkaistavassa tasavallan presidentti Tarja Halosen ja hänen eteläafrikkalaisen virkaveljensä, Jacob Zuman yhteisesti vetämän kestävän kehityksen paneelin raportissa  perätään uutta suuntaa maailmantaloudelle. Panelistit ovat sitä mieltä, maailmaa ravistelevien talouskriisien vuoksi taloudessa on pakko ottaa uusi suunta, jossa luonnonvaroja käytetään ympäristöä säästäen ja kestävästi. Raportti maalaa kuvan maapallosta, jossa köyhät ovat pysyneet köyhinä, jossa rikkaus keskittyy ja jossa ilmastomuutos, väestönkasvu, ruokapula ja luonnonvarojen ehtyminen ovat tosiasioita.

Kestävästä kehityksestä on puhuttu vähintään jo neljännesvuosisata, kun Norjan pääministeri Gro Harlem Brundlandtin johdolla valmistui ensimmäinen kestävän kehityksen visio ”Yhteinen tulevaisuutemme”. Senkin jälkeen maailman kehitys on ollut kaikkea muuta kuin kestävää.

Nyt tiedetään, että väestönkasvun ja kulutuksen lisääntyessä maailman ruuankulutus on vuoteen 2030 mennessä vähintään 50 prosenttia suurempi ja vedenkulutus 30 prosenttia suurempia sekä energian kulutus 45 prosenttia suurempi kuin nyt. Jo nyt kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin mitä maapallo pystyy tuottamaan. Kulutus tosin jakautuu yhä hyvin epätasaisesti. Köyhät maat, enemmistö maapallon valtioista, haluaisivat nekin parantaa elämisentasoaan. Nyt rikkaat maat vievät maapallon luonnonvaroista leijonanosan.

Paneelin puheenjohtajat Halonen ja Zuma korostavat Helsingin Sanomissa tänään julkaistussa yhteisessä artikkelissaan sitä, että kauaskantoisen ajattelun olisi voitettava niin markkinoilla kuin äänestyspaikoilla. Molemmat näkevät, että kestävä kehitys on vielä mahdollista.

Eilisiltana tulin katsoneeksi uusintana televisiosta näytetyn Wall Street II. Elokuvassa rahamarkkinoilla pyöritetään hurjaa kuplataloutta aivan kuin runsas kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, kun Wall Street elokuvan ensimmäinen versio levisi elokuvateattereihin. Mikään ei ollut muuttunut, eikä mistään oltu opittu.

Saadaanko maailmaan markkinavoimat, joille kestävä kehitys todella merkitsee jotain? Ainakin suunnanmuutoksen olisi nyt hyvät edellytykset, sillä maailman pelastamisella voi oikeasti ansaita rutkasti rahaa. Muun muassa energiatehokkaat tuotantotavat, uusiutuvan energian konseptit ja  puhtaan tuotannon teknologia ovat nopeasti kasvavia liiketoiminta-alueita. Ja vauhti vain kiihtyy.

Toivoa sittenkin on!


Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee kansliapäällikkönä ympäristöministeriössä.

Eräs kokoomuslainen Facebook-ystäväni on päättänyt hyödyntää omassa kuntavaalikampanjassaan presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjan ideaa etsimällä omasta kotikunnastaan innovaatioita ja hyviä käytäntöjä. Hienoa, että luovuus ja politiikka viimein yhdistetään! Uskon, että vastaavanlaisia kuntavaalikampanjoita nähdään ainakin kokoomuksen leirissä useampia.

Mietin eilen iltalenkillä käsityönopettaja-ystäväni kanssa suomalaista luovuutta laajemmin sekä sen edistämistä taidekasvatuksen avulla. Ystäväni kertoi, että alakoulussa luovuus on ikävä kyllä usein sitä, että lapsille annetaan opettajan toimesta paperi, tietynvärinen kynä ja aihe, josta piirtää. Lopputuloksena on luokallinen eli reilut parikymmentä punaista kukkaa valkoisella paperilla. Missä se todellinen luovuus on, kun pitää toimia tiettyjen rajojen puitteissa?

Jokaisella suomalaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa luovuuteen. Kiitos taiteen perusopetuksen, joka tarjoaa jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeuden osallistua koulun ulkopuoliseen, yleensä kunnan järjestämään vapaaehtoiseen taidekoulutukseen. Olen tosin ihmetellyt, miksi kunnat eivät tiedota tästä mahdollisuudesta perheitä enemmän, mutta syynä on tietysti raha ja kuntien heikko talous. Opetus on lakisääteistä eli sitä tulee tarjota halukkaille, mutta pääasiassa kunnan kustannuksella.

Suomelle valittiin uusi presidentti, joka arvostaa suomalaisia innovaatioita, mutta haluaa samaan aikaan kirjastopalvelut maksullisiksi. Mielikuvituksen kehittäminen lukemisen avulla on siis rahapussin koosta kiinni. Luovuuskasvatuksen ulkopuolella jäävät pienituloiset lapsiperheet, työttömät ja muut heikompi osaiset. Jos tässä ei ole kyse suomalaisten jakamisesta kahtia, niin ei ole sitten missään! Voisiko Suomen tulevaisuutta pahemmin vaarantaa, kuin vaarantamalla luovuuden ja innovaatiot?

Luovuus ja innovaatiot eivät ole kuitenkaan ainoastaan kokoomuslaisten yksinoikeus. Me keskustalaisetkin voisimme yhdistää luovuuden ja politiikan – vaikkapa aloittamalla kevään kuumasta perunasta eli henkilöesityksistä puolueen puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajiksi ja puoluesihteeriksi.

Luovuus ja innovatiivisuus tarkoittavat myös irtiottoa vanhasta totutusta, avointa eteenpäin katsomista ja reipasta riskin ottamista.

Olisiko keskuudessamme uusia henkilöitä esitettäviksi puolueen johtotehtäviin? Aina ei nimittäin tarvitse toimia ylhäältä asetettujen rajojen ja totuttujen ehdokkaiden puitteissa. Joskus voisi vähän revitellä. Kenties tänä keväänä? Se voisi tehdä keskustan tulevaisuudelle hyvää.


Kirjoittaja on Keskustan Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja ja MEP Anneli Jäätteenmäen avustaja.